Vaihtariblogini

http://tuuliuk.blogspot.com

Jos haluutte kuulla vielä musta, tonne päivittelen (myös heppajuttuja, mm. ylläpitoheppa) todennäköisesti enemmän kuin mitä tänne olen.

Toivottavasti nähdään siellä! Tää blogi menee nyt siis vuodeksi jäihin.

Puomitunti

Laura on piirtänyt nämä, omaa laiskuuttani kopioin
häneltä, koska heillä lähes sama harjoitus. (sarjan viimeinen viiva puomi)

Eilen meillä oli puomitunti Hipon kanssa. Aloitettiin ravissa ja laukassa punaisten ja keltaisten puomien yli, laukassa väliin viisi askelta. Saatiin tulla muutamia kertoja Hipon kanssa uudestaan kun nuo puomit ei ole vahva puoleni, en oikein osaa katsoa askelta niille, ja tamma joutuikin pari kertaa pelastamaan. Lopulta tajusin idean ja saatiin onnistuneita lähestymisiä.

Seuraavaksi tultiin poikkihalkaisijalla olevan kavaletin yli ja käännettiin sarjan viimeisestä välistä (eli ennen vikaa estettä) suoraan kohti lyhyttä sivua ja sieltä jälleen linjalle. Päädyssä käännös oli myös melko tiukka, ja sai pitää huolta laukan pyörimisestä ja temposta jotta pääsi hyvin puomeille.

Jatkettiin kahdeksikolla, jonka keskikohta oli kavaletti. Kahdeksikko pieneni joka kierroksella: Ensin tultiin mustien ja punaisten puomien ympäri, jatkettiin sarjan jälkimmäisestä välistä(samalla lailla kuin edellisessä tehtävässä). Seuraavalla kierroksella kavaletilta jatkettiin pelkästään mustien puomien ympäri, ja sarjan ensimmäisestä välistä, seuraavaksi kavaletilta käännyttiin kahden lähimmän mustan kavaletin välistä ja takaisin kavaletille, jolta uralle.

Viimeisenä kolmoissarjan kaksi viimeistä osaa nostettiin metrin pystyiksi, samoin mustien ja punaisten puomien keskimmäiset, ja tultiin rataa, melkein samanlaista kuin seuraavassa kuvassa, mutta 4. oli kavaletti, mistä jatkettiin sarjan jälkimmäisestä välistä taas lyhyelle sivulle ja siitä ensin keltaiset, mistä linja punaisille.

Sarjalla Hippo oli vähän hidas, ja sai pohkeella muistuttaa väleissä jotta tamma olisi venynyt tarpeeksi yhden askeleen väleihin. Keltaisille puomeille vauhtia alkoi löytyä ja minun piti muistaa pitää Hippo lyhyenä, sillä mustilla oli taas este. Kavaletille tuli vähän huono tie, mutta onneksi oli niin pieni, joten ei hirveästi menoa haitannut. Käännös oli hyvä, ja kurvissakin laukka pysyi hyvänä. Linjalla tamma meinasi taas levitä, mutta valmentajan huomautuksesta sain sen lyhennettyä nopeasti ennen lähestyvää estettä.

Hippo oli ihan mahtava, se on nyt viime aikoina juossut alta ja tullut sisäpohjetta vasten, mutta nyt alkaa jälleen löytymään yhteinen sävel. Sillä on vain erityisen tärkeää pitää ulkoavut vahvoina, kun sen vaan aina muistaisi niin pärjättäisiin uusintaradoilla yhtä hyvin kuin eilen niitä harjoitellessa! 

Länttään tähän vielä kuvan viime kerralta Gumbölessä, tykkään kuvasta todella paljon, vaikka jalkani vähän heittävätkin taakse.

Karin kurssi, Hästbacka Horse Show ja muuta

Meillä oli keskiviikkona ja torstaina Kari Nevalan kurssi, mutta pääsin vain keskiviikkona. Silloin Hipolla ja mulla oli suuria kääntämisongelmia, verkassa tehtiin volttikahdeksikkoja laukassa lähes ongelmitta, mutta kun aloitettiin hyppääminen suurella ympyrällä jolla oli yksi pieni pysty, meinattiin oikeasti tulla pari kertaa tolppaa päin kun ei ratti toiminut ollenkaan. Tultiin pari kertaa samaa ympyrää vielä korotettuna, sitten alettiin hyppäämään linjaa joka oli lävistäjällä. Hippo vähän kyttäili katsomo päätyä enkä meinannut mennä sinne, mikä tietysti hankaloitti lävistäjälle kääntymistä. Rattiongelmia lukuunottamatta tunti meni kuitenkin ihan hyvin, mieleenpainuvin neuvo mitä sain oli, että nousen hypyssä liian aikaisin pystyyn, minkä takia horjahdan alastulossa helposti.

16.6. starttasimme Hipon kanssa kotikisoissa, Hästbacka Horse Showssa. Startattiin 80cm ja 95cm. 

80:een olen tyytyväinen, ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta aina ei voi mennä. Radan jälkeen ärsytti muutamat jutut, mutta näin jälkeenpäin katsottuna meni kyllä ihan hyvin. 

95 ei mennyt niinkään hyvin. Jo kolmannella pystyllä Hippo otti niin ison loikan, etten ennen nelosta päässyt kunnolla takaisin satulaan, joten tein voltin. Neloselle tuli ihan hyvä hyppy, kunnes vitosella taas lennettiin. Ehkä kymmenen metriä ennen kuutosta pääsin takaisin selkään, tsekkasin Jennalta, joka oli radalla kuvaamassa, että olen menossa oikealle esteelle ja matka jatkui. Loput hypyt olivat ihan hyviä, ja sarjalle tuli hyvä lähestymienen joten niihin olen tyytyväinen.

No words needed.

Tosta apinoin itteni selkään!

Tää tilanne ei ollut mitenkään koominen mun mielestä.. Hippo on sitä mieltä että mä voisin lopettaa pelleilyn ja nousta selkään että voitais jatkaa rataa.

Tällä viikolla olin maanantaina, keskiviikkona ja tänään (to) tallilla.

Keskiviikkona oli puomitunti, mentiin linjoja ja tehtiin väleihin eri askelmääriä. Tunnin jälkeen kävin katsomassa kun kaverini Inka hyppäsi vuokriksellaan Mirandalla. Itsekin hyppäsin loppuverkoissa selkään ja Inka napsi pari kuvaa, jotka näette vähän alempana. Sen jälkeen ajoin vielä takaisin Gumbölestä tallille ja ratsastin Lelun. Lelu oli tosi hyvä, välillä piti vähän touhottaa menemään ja pysähtyä katselemaan hevosia, mutta muuten tamma oli kuuliainen.

Asialliset vaatteet, asiallinen asento!

Aloitettiin linjalla, esteet ensin niin pieninä että saatiin kuuden askeleen väli 22m (muistaakseni), joka yleensä olisi 5 askelta. Korkeutta siis 70-80cm. Seuraavaksi linjalta jatkettiin pystylle, joka oli pitkän sivun vieressä sen suuntaisesti, ja siitä lävistäjällä olevalle okserille. Siitä sama toisin päin, sama asia mutta eri esteet ja suunta. Lopuksi nostettiin rata metriin, + ensimmäisen lävistäjän okseri oli 110. Hippo esitti okserilla taas miten hypätään näääin korkealta, mutta sain apinoitua itseni äkkiä takaisin satulaan, vaikka kaulalla kävinkin. Petra ehdotti että hankitaan henkselit jolla saataisiin mut pysymään siellä satulassa, etten koko ajan seilailisi kaulalla..

Punkku ja maastoilua

Lauantaina minulle oli laitettu Punkku listaan, ja oltiin suunniteltu Lauran kanssa lähtevämme maastoon. Suunnitelmat kaatui tuuleen ja sateeseen, joten päätettiin pyöriä maneesissa. Verkassa ei tamman kanssa ihan heti löydetty yhteisymmärrystä: Punkku on täysin erilainen kuin Hippo-laiva, tosi herkkä istunnalle ja kädelle, sekä erittäin eteenpäinpyrkivä, Hippo on enemmän sitä tyyppiä että siellä saa selässä huudella että hevonen muistaa ratsastajan olemassaolon.. Verkattuani nostin jalustimet pois, että sain korjattuani istuntaani ja suunnitelman puuttuessa aloin vääntämään pitkien sivujen sisäpuolella avoja ja vasta-avoja, missä Punkku toimi todella hyvin, ei mitään ongelmaa. Sen sujuessa aloin keskellä sivua vaihtamaan avon puolta, sisältä ulos. Pari kertaa piti huomauttaa, jotta perä olisi pysynyt koko ajan samalla uralla, mutta muuten meni sekin ihan kiitettävästi. Loppuun vielä parit laukkavasta-avot ja laukkaväistöt, kun ne sujui lopetettiin. Punkku oli tosi miellyttämishaluinen ja teki kaiken täydellä teholle, huippuheppa.

Mulla ja Hipolla oli su ja ma koulutunnit, su Hippo oli vähän häslä eikä meinannut jaksaa keskittyä, mutta maanantaina tamma oli tosi, tosi hyvä. Meillä oli kääntämisharjoituksia, ja se suoritti kaken ilman mitään ongelmaa, varmaan paras tunti sileällä tähän mennessä. Tänään kävin vielä aamupäivällä maastoilemassa hevosen kanssa, käytiin n. tunnin lenkki. Nyt taidan mennä nukkumaan kun tekstikin muuttuu vähän töksähteleväksi, natinati!

Hippo Gumbölessa 30.5:

Laaksotreeni ja keskiviikkokisat

Tällä viikolla käytiin tiistaina Laakson ratsastusstadionilla treenamassa seuraavan päivän kisoihin, ja mahtavat fiilikset jäi!
 Lähdettiin Petran hevosautolla tallilta vähän ennen viittä kyydissä Hippo, Punkku ja Valpuri. Muut tulivat omilla trailereillaan/autoillaan. Laaksolla oltiin kuudelta, mikä tarkoitti pientä kiirettä, kun valmennuksen oli tarkoitas alkaa klo 18.. No, päästiin nopeasti selkään ja verkan jälkeen alettiin tulla ensin kahta puomia lyhyellä sivulla, joiden väliin piti mahtua neljä askelta. Tultiin Hipon kanssa uudestaan ja uudestaan, kunnes laukka saatiin lyhenemään tarpeeksi, Hipolla oli kovat menohalut, mikä tarkoitti sitä, että se halusi venyttää laukkaa eikä lyhentää sitä, ratsastaja ei vaan tajunnut. Hippo parka. Kentälle oli pistetty kahdelle lävistäjälle linjat, välit oli 5 ja 6 askelta ja korkeudeltaan ehkä 60-70cm(?). Ensimmäiseksi piti tulla vain kummankin linjan toinen este ja kiertää ensimmäinen sisäkautta (kuvassa katsomolta päin 2. sin ja 2. pun). Petra oli pistänyt meille muurinpalikan esteiden alle, mikä innosti Hippoa 'ylisuorittamaan', eli se sai syyn hypätä kovaa ja korkealta! Hippohan ei siis yleensä mitään varsinaisesti kyttää, sitä tylsistyttää vain nuo pienet esteet, niin pitää keksiä omia viihdykkeitä. Seuraavassa tehtävässä oli sama alku, mutta jatkettiin tulemalla linjat kokonaisina, eli kun oli hypätty punainen, jatkettiin sinisille ja siitä punaisille. Esteet tässä vaiheessa n. 80cm. Hippo tuntui todella hyvältä, laukka oli tasaista eikä kaahottanut sinne tänne, vaan kerrankin kummankin keskittymisprosentti läheni jo sitä sataa, mihin tähdätään.
Viimeiseksin tultiin vielä erilainen rata. Ensin punaiset katsomoa kohti, eli päinvastaisessa järjestyksessä, sitten siniset samoin. Sinisiltä jatkettiin mustalle okserille, jonka jälkeen piti istua alas ja pitää pohkeet kiinni - keltainen porttipysty edessä. Päästiin kunnialla rata läpi, vaikka mustan jälkeen Hippo singahti eteen, ja sain vasta vähän ennen porttia kiinni, ja siihen tulikin iso loikka. Hoideltiin hepat takaisin autoon ja odotettiin että muut valmennukset päättyivät, sitten lähdettiin takaisin kohti tallia, tosin matkanvarrella käytiin kaikki hesessä, nami.

1. sin on siis 1. sin katsomosuunnalta ja 1. pun on 1. pun katsomosuunnalta myös.

Keskiviikkona oli ensimmäiset minun ja Hipon yhteiset ulkopuoliset, 80cm Gumbölessa. Päivä alkoi tottakai sillä, että tultiin ihan viime tipassa Gumböleen, lähdön varmistus olisi pitänyt tehdä jo, mutta onneksi siellä oltiin sen verran rentoja että päästiin kuitenkin lähtemään. Käveltiin rata joka oli onneksi erittäin looginen, lähes pelkkiä linjoja, yksi sarja. Piirsin teille perusradan, mutta uusinnalle ei ollut tilaa. Verkassa Hippo tuntui todella hitaalta, ja yritinkin saada sen vain pohkeen eteen. Hypättiin pysty muutamia kertoja, ja kerran okseri, sitten se oli radalle. Ykköselle Hippo tuli vielä hitaasti, mutta melko lyhyenä, mikä oli kuitenkin ihan sallittavaa, plussaa jopa, eipähän vienyt. 1. ja 2. välillä huomasin pientä virittäytymistä, ja kakkosen jälkeen pam, heppa pinkaisi pitkänä eteen. En reagoinut tarpeeksi nopeasti, mikä hankaloitti huomattavasti kääntymistä kolmoselle, ja sille tulimmekin vinosti, mutta onneksi Hippo pelasti. Keräilin ohjia mahd nopeasti 3. jälkeen, kunnes tuli nelosena muuri. Sen jälkeen sain skarpattua, ja Hippokin lyheni hieman, mikä helpotti ratsastusta huomattavasti. Vitoselle tultiin melko hyvin, vähän olisi voinut olla terävämpi kun 5. oli okseri, mutta kunnialla selvittiin. Kuutosesta Hippo oli menossa ohi, se oli kapeampi aaltolankku -este, mutta onneksi sain sen viime hetkillä tajuamaan minne oltiin menossa, ja tamma pelasti tilanteen (jälleen). Sarjaan olen erittäin tyytyväinen; sain laukan tarpeeksi lyhyeksi ja mahduimme hyvin väliin, jes. Siitä melko hyvä lähestyminen myös 8:lle, mihin kylläkin tuli aika iso hyppy, mikä aiheutti hetkellisen kaulalla makoilu -syndrooman, minkä takia tamma pääsi taas pitkäksi. Ärsyttävää, treenissä nämä kaikki ongelmat ovat hoidossa, mutta nyt tietenkin tein radan aikana varmaankin kaikki mahdolliset virheet mitä olen ikinä Hipon kanssa tehnyt. No, harjoitus tekee mestarin. Uusinnassa yritin ratsastaa huolelliset tiet ja täytyy myöntää että unohdin kokonaan ratsastaa aikaa, höh. Kääntyminen olisi voinut olla nopeampaa ja tempo parempi. Silti, meillä oli molemmilla kivaa, ja olen ihan tyytyväinen, vaikka siltä ei kuullostaisikaan!

1. este

5.

6

8.