Tällä viikolla käytiin tiistaina Laakson ratsastusstadionilla treenamassa seuraavan päivän kisoihin, ja mahtavat fiilikset jäi!
Lähdettiin Petran hevosautolla tallilta vähän ennen viittä kyydissä Hippo, Punkku ja Valpuri. Muut tulivat omilla trailereillaan/autoillaan. Laaksolla oltiin kuudelta, mikä tarkoitti pientä kiirettä, kun valmennuksen oli tarkoitas alkaa klo 18.. No, päästiin nopeasti selkään ja verkan jälkeen alettiin tulla ensin kahta puomia lyhyellä sivulla, joiden väliin piti mahtua neljä askelta. Tultiin Hipon kanssa uudestaan ja uudestaan, kunnes laukka saatiin lyhenemään tarpeeksi, Hipolla oli kovat menohalut, mikä tarkoitti sitä, että se halusi venyttää laukkaa eikä lyhentää sitä, ratsastaja ei vaan tajunnut. Hippo parka. Kentälle oli pistetty kahdelle lävistäjälle linjat, välit oli 5 ja 6 askelta ja korkeudeltaan ehkä 60-70cm(?). Ensimmäiseksi piti tulla vain kummankin linjan toinen este ja kiertää ensimmäinen sisäkautta (kuvassa katsomolta päin 2. sin ja 2. pun). Petra oli pistänyt meille muurinpalikan esteiden alle, mikä innosti Hippoa 'ylisuorittamaan', eli se sai syyn hypätä kovaa ja korkealta! Hippohan ei siis yleensä mitään varsinaisesti kyttää, sitä tylsistyttää vain nuo pienet esteet, niin pitää keksiä omia viihdykkeitä. Seuraavassa tehtävässä oli sama alku, mutta jatkettiin tulemalla linjat kokonaisina, eli kun oli hypätty punainen, jatkettiin sinisille ja siitä punaisille. Esteet tässä vaiheessa n. 80cm. Hippo tuntui todella hyvältä, laukka oli tasaista eikä kaahottanut sinne tänne, vaan kerrankin kummankin keskittymisprosentti läheni jo sitä sataa, mihin tähdätään.
Viimeiseksin tultiin vielä erilainen rata. Ensin punaiset katsomoa kohti, eli päinvastaisessa järjestyksessä, sitten siniset samoin. Sinisiltä jatkettiin mustalle okserille, jonka jälkeen piti istua alas ja pitää pohkeet kiinni - keltainen porttipysty edessä. Päästiin kunnialla rata läpi, vaikka mustan jälkeen Hippo singahti eteen, ja sain vasta vähän ennen porttia kiinni, ja siihen tulikin iso loikka. Hoideltiin hepat takaisin autoon ja odotettiin että muut valmennukset päättyivät, sitten lähdettiin takaisin kohti tallia, tosin matkanvarrella käytiin kaikki hesessä, nami.
 |
| 1. sin on siis 1. sin katsomosuunnalta ja 1. pun on 1. pun katsomosuunnalta myös. |
Keskiviikkona oli ensimmäiset minun ja Hipon yhteiset ulkopuoliset, 80cm Gumbölessa. Päivä alkoi tottakai sillä, että tultiin ihan viime tipassa Gumböleen, lähdön varmistus olisi pitänyt tehdä jo, mutta onneksi siellä oltiin sen verran rentoja että päästiin kuitenkin lähtemään. Käveltiin rata joka oli onneksi erittäin looginen, lähes pelkkiä linjoja, yksi sarja. Piirsin teille perusradan, mutta uusinnalle ei ollut tilaa. Verkassa Hippo tuntui todella hitaalta, ja yritinkin saada sen vain pohkeen eteen. Hypättiin pysty muutamia kertoja, ja kerran okseri, sitten se oli radalle. Ykköselle Hippo tuli vielä hitaasti, mutta melko lyhyenä, mikä oli kuitenkin ihan sallittavaa, plussaa jopa, eipähän vienyt. 1. ja 2. välillä huomasin pientä virittäytymistä, ja kakkosen jälkeen pam, heppa pinkaisi pitkänä eteen. En reagoinut tarpeeksi nopeasti, mikä hankaloitti huomattavasti kääntymistä kolmoselle, ja sille tulimmekin vinosti, mutta onneksi Hippo pelasti. Keräilin ohjia mahd nopeasti 3. jälkeen, kunnes tuli nelosena muuri. Sen jälkeen sain skarpattua, ja Hippokin lyheni hieman, mikä helpotti ratsastusta huomattavasti. Vitoselle tultiin melko hyvin, vähän olisi voinut olla terävämpi kun 5. oli okseri, mutta kunnialla selvittiin. Kuutosesta Hippo oli menossa ohi, se oli kapeampi aaltolankku -este, mutta onneksi sain sen viime hetkillä tajuamaan minne oltiin menossa, ja tamma pelasti tilanteen (jälleen). Sarjaan olen erittäin tyytyväinen; sain laukan tarpeeksi lyhyeksi ja mahduimme hyvin väliin, jes. Siitä melko hyvä lähestyminen myös 8:lle, mihin kylläkin tuli aika iso hyppy, mikä aiheutti hetkellisen kaulalla makoilu -syndrooman, minkä takia tamma pääsi taas pitkäksi. Ärsyttävää, treenissä nämä kaikki ongelmat ovat hoidossa, mutta nyt tietenkin tein radan aikana varmaankin kaikki mahdolliset virheet mitä olen ikinä Hipon kanssa tehnyt. No, harjoitus tekee mestarin. Uusinnassa yritin ratsastaa huolelliset tiet ja täytyy myöntää että unohdin kokonaan ratsastaa aikaa, höh. Kääntyminen olisi voinut olla nopeampaa ja tempo parempi. Silti, meillä oli molemmilla kivaa, ja olen ihan tyytyväinen, vaikka siltä ei kuullostaisikaan!
